Sienisuola, tarkemmin suppilovahverosuola

Sienestyssyksy 2020 oli suppilovahveroiden osalta mieletön! Siinä vaiheessa kun syyskuun alussa varovasti lähdin katsomaan joko tuohon lähimetsään olisi pienet suppilovahverot alkaneet nousta, sainkin yllättyä toden teolla! Nehän olivat jo sen kokoisia, kun yleensä vasta lokakuun puolivälin jälkeen. 

Keräiltiin suppilovahveroita sitä mukaa, kun niitä mahtui kuivamaan. Ja pidettiin "parhaaseen" sienestysaikaan 3 vko taukokin, kun oltiin kakkoskodissa. Siitä huolimatta saalista kertyi varmuudella yli 100 l.

Vuosi sitten ostettiin nättejä purkkeja, ja suklaarasian sijaan annettiin tutuille pienenä joulumuistamisena purkillinen kuivattuja suppilovahveroita. 

Nyt sitten piti keksiä jotain uutta. Ja löytyi vieläkin ihanampia puulusikallisia purkkeja suppissuolaa varten.

Tämän postauksen julkaisu jäi tarkoituksella odottelemaan joulun yli, mutta tästä syystä julkaisu myös pääsi unohtumaan... Kunnes vihdoin muistin! 

Suppilovahverosuola

1/3 Kuivattuja suppilovahveroita

2/3 Karkeaa merisuolaa

Määrät eivät ole kovin tarkkoja. Sienien on oltava täysin kuivia.

Aja suola ja kuivat sienet hienoksi tehosekoittimella tai vastaavalla. Ei ole vaarallista vaikka sekaan jäisi hieman suurempaakin.

Suola säilyy tiiviissä kannellisessa purkissa huoneenlämmössä ja mielellään pimeässä todella hyvin. 

Tämä suola on siitä miellyttävä mauste, että siitä pitää yleensä myös ne henkilöt, jotka eivät sienistä muuten niin välitä. Maku on hyvä lisä ihan pöytämausteena ruokaan kuin ruokaan. 

Viereisestä kuvasta purkeista puuttuu nauhoihin kiinnitettävät kortit, joissa lukee purkin sisältö, ja nauhat ovat vielä kihartamatta.. Kuva valmiista tuotoksista pääsi joulutohinoissa unohtumaan. 

Imelletty perunalaatikko

Imelletty perunalaatikko on mulla kyllä blogissa jo vuodelta 2016. Mutta ajattelin tänä vuonna kirjoitella hieman tarkemmin määriäkin ylös tulevien vuosien "arvontoja" varten. Olettaen että tämä taas onnistuu. 
Niin kauan kun olen tätä jouluisin tehnyt, olen aina soittanut mummulle ja kysynyt miten tämä nyt taas sitten tehtiinkään. Muitan miten mummu aina puhelimeen tähän naurahtaen vastasi, ettei hän oikein tiedä. Ja silti aina olen onnistunut niillä "no vähän näin ja vähän noin olen tainnut tehdä"-ohjeilla. 

Mummu valitettavasti siirtyi ajasta ikuisuuteen maaliskuussa, joten tänä vuonna ei sitten enää ollutkaan mummua, jolle soittaa. Itsekin olin siis unohtanut, että tämä ohje minulla täällä edes oli. Olihan se puhelu kuitenkin joka jouluinen tapa.

Imelletty perunalaatikko

2 kg Jauhoisia perunoita
1l (vähän yli) Kulutusmaitoa
Voita (melko reilusti)
2 tl Suolaa
2-3 rkl Vehnäjauhoja

Keitä kuoritut perunat vedessä ja kaada vesi pois kun perunat ovat kypsiä. Muusaa perunat ja lisää joukkoon voi, maito ja suola. Älä kiehauta, anna vain lämmetä levyllä!
Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja jätä imeltymään pöydälle 4-5 tunniksi.
Voit maistaa välillä onko muusi imeltynyt tarpeeksi. Paista se sitten vuoassa 200 asteisessa uunissa. Uunissa laatikon tulee kiehua. Kun laatikko kiehuu, voit laskea uunin lämpötilaa. Laatikko on valmis kun sen pinta on saanut kauniin värin.

Minä tein taas laatikon valmiiksi aatonaattona. Äiti muisteli, että mummu toi aina laatikkonsa meille joulupöytään kuumana, eli teki sen aattona vähintään loppuun.
Tämä jäikin meille nyt sitten mysteeriksi ja mietintään, että keskeyttikö mummu imeltymisen nostamalla perunamuusin kylmään ja paistoi valmiiksi vasta aattona? Koska uskomme, että mummu kyllä valmisteli myös perunalaatikon aatonaattona, ja aatolle jäi enää sitten valmiiksi paistaminen. 

Muitan miten aamuyön tunneille saakka hän kuitenkin aina paisteli vielä joulutorttuja ja piparkakkuja.